Heippa kaikille! Olen tullut jo kaksi viikkoa sitten
takaisin Suomeen ja olen heti unohtanut blogin päivittämisen. Kirjoitin tämän
tekstin valmiiksi jo Pariisin lentokentällä lentoa odotellessa. Tässä on teille
nyt viimeinen blogikirjoitukseni tämänkertaisesta Ranskan seikkailustani ja
hieman vinkkejä niille, jotka suunnittelevat vaihtoon lähtemistä.
Viimeisenä viikonloppuna pääsin vielä näkemään Ranskalaisten
perinteisiä tapoja, sillä pääsin kuokkavieraana häihin. Illalla ennen juhliin lähtöä, Laurencen
serkkuja tuli kahvittelemaan meille. Kahvitarjottavat olivat erikoisia,
sellaisia minimini leivonnaisia. Yhden serkun mies oli saksalainen ja tunsin
heti suurta henkistä yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan. :D Saksalaiset ja
suomalaiset ovat tavoiltaan kuitenkin hieman lähempänä toisiaan, kuin suomalaiset
ja ranskalaiset. Mies osasi jopa laskea kolmeen suomeksi ja oli käynyt pari
kertaa Helsingissä! Huikeaa, sillä tapaamani ranskalaiset eivät ole tienneet
juuri mitään Suomesta.
Häät eivät kuulemma olleet ihan perinteiset, eivätkä ne minusta poikenneet hirveästi ranskalisten normaaleista juhlista. Pari oli mennyt
jo aamulla naimisiin maistraatissa ja vasta ilta yhdeksältä alkoivat juhlat. Tavalliseen tapaan juhlissa laulettiin paljon yhteislauluja ja tanssittiin. Hääkakku oli todella erikoinen. Se oli valtava joulukuusen mallinen torni. Se oli koottu pienistä täytetyistä tuulihattupalleroista, jotka oli liimattu karamellilla yhteen.
Kaksi kuukautta vierähti todella nopeasti! Jäähyväiset
olivat haikeat niin työpaikalla, kuin kotonakin. Laurence tuli saattamaan minua
juna-asemalle ja puhkesi kyyneliin, kun meidän piti erota junalaiturilla.
Onneksi he ovat luvanneet tulla käymään Suomessa ja vannottivat, että minunkin
täytyy tulla käymään taas Nantesissa. Kaikki ranskalaiset ovat olleet täällä
niin ystävällisiä minulle heti alusta asti. Varsinkin ranskalainen perheeni
otti minut heti avosylin vastaan ja tunsin heti kuuluvani heidän perheeseensä. Olen niin kiitollinen perheelleni, että he
veivät minua joka paikkaan ja sain tutustua ranskalaiseen kulttuuriin ja
ruokaan. Toivon todella, että me nähdään taas. <3
Junalla lähdin Pariisiin, jossa vietin viimeisen yöni
Ranskassa. Turvatoimet ovat selvästi kiristyneet juna-asemilla, sillä
laiturille ei päästetty muita kuin lipun omistajia. Montparnassen juna-asemalla
Pariisissa minua hieman jännitti, että mitenköhän löydän tieni hotellille. Se
on hassu tunne, kun tulee yksin ihan uuteen paikkaan, eikä tiedä yhtään missä
on. :D Kyllähän se hotelli loppujen lopuksi löytyi, katakombien vierestä… :D Jännä
juttu kun kaikki tahtoivatkin Pariisissa puhua englantia, vaikka yritin
aloittaa keskustelut aina ranskaksi!
Mua ei yhtään kiinnostaisi tehdä täällä Suomessa pullaa,
vaan haluaisin tehdä niitä ranskalaisia leivonnaisia. :D Jäin kaipaamaan
leipomon tuotteiden kirjoa, sitä kuinka myymälän hyllyt notkuvat monista
erilaisista leivonnaisista. Suomessa kahvilassa on tyyliin viisi eri
leivosvaihtoehtoa, joiden hinnat on ihan järkyttävän kalliit. Ranskassa
kaikkeen ruokaan suhtaudutaan niin intohimoisesti ja käsintehtyjä ja lähellä
tuotettuja tuotteita arvostetaan.
Jokaisella maakunnalla ja kaupungilla on omat erikoisuutensa, mitä ei
välttämättä saa mistään muualta Ranskasta.
Haluaisin lopuksi vielä kirjoittaa muutaman asian niille,
jotka miettivät vaihtoon lähtöä.
- Ensiksikin, kannattaa miettiä tarkkaan minne haluaa lähteä. Jos haluaa matkustaa Ranskaan, niin suosittelen, että silloin on osattava puhua ranskaa edes jonkun verran, sillä silloin matkasta tulee huomattavasti miellyttävämpi. Ranskassa kukaan ei ihan aikuisten oikeasti puhu englantia. Ne, jotka puhuvat englantia, puhuvat sitä todella heikosti, eivätkä ymmärrä kovinkaan monimutkaisia lauseita. Vaikka oon ite opiskellut ranskaa yläasteelta asti, niin musta tuntuu, etten kuitenkaan osaa tarpeeksi ranskaa. Tässä sitä nyt nähdään, että olisi kannattanut lukea silloin niihin sanakokeisiin… :D
- Oma asenne täytyy olla positiivinen. Enkä tarkoita tällä sitä, että suun täytyisi olla messingillä 24/7 tai että pitäisi esittää jotain muuta kuin on. Tarkoitan, että asioihin tulee suhtautua positiivisesti. Ulkomailla tulee paljon yllätyksiä, suunnitelmien muutoksia ja uusia tilanteita. Niistä selviää parhaiten ajattelemalla positiivisesti.
- Kannattaa olla aktiivinen ja oma-aloitteinen. Perhe ei keksi joka päiväksi tekemistä ulkomaalaiselle, vaan elää normaalia elämäänsä. Omaan huoneeseen käpertymisen sijasta kannattaa keksiä itselleen puuhaa. Vaihto on ainutlaatuinen tilaisuus ( ainakin minulle) tutustua kunnolla uuteen maahan ja siitä kannattaa ottaa kaikki irti.
- Ulkomailla täytyy olla todella kohtelias. Ranskassa ja varmaan muuallakin Etelä-Euroopassa toiset ihmiset huomioidaan paremmin kuin Suomessa. Kiitos ei ole kirosana ja sitä kannattaakin viljellä joka tilanteessa. Musta tuntuu, että vaikka oon yrittäny parhaani mukaan olla yhtälailla kohtelias kuin ranskalaiset, niin silti oon varmaan rikkonut paljon hyviä käytöstapoja. Ranskassa esim. kätellään työtoverit töihin tullessa ja sieltä lähtiessä.
- Kannattaa ehdottomasti pakata mukaan villasukat! Talot ovat jääkylmiä, vaikka ulkona olisikin lämmintä.
Tämä on ollut ihan mahtava tilaisuus päästä sisään uuteen
kulttuuriin! Syyskuun ensimmäisenä päivänä manasin Lahden linja-autoasemalla, että mihin hittoon sitä on lupauduttu. Jäätävästä jännityksestä huolimatta nousin bussiin ja kohti tuntematonta. Kaksi kuukautta myöhemmin oon tosi onnellinen, että uskalsin lähteä. Oon todella kiitollinen uusista kokemuksistani ja erityisesti uusista ystävistäni.
Mon coeur avait raison - sydämeni oli oikeassa
