Merta ja aurinkoa!

Viime viikolla kävin taas pyöräilemässä. Yhtenä päivänä pyöräilin Nantesiin asti, joka ei loppujen lopuksi ollut edes kaukana. N. tunti pyöräilyä yhteen suuntaan.  Matkan varrella oli muutama kilometri ennen Nantesia asuntovaunukylä. Kylän asukkaat asuivat metsän keskellä pikkuruisissa ja rähjäisissä asuntovaunuissaan. :( Se ei ollut kivaa katseltavaa ja yritinkin polkea sen ohi mahdollisimman nopeasti. 

Maaseudulle pyöräillessä saa ihailla hevosia!

... ja lehmiä! :D

Mun Suomi-kuva on täysin romuttunut täällä asustellessa! Luulin, että Suomi kuuluu pohjolan hyvinvointivaltioihin ja muualla valtiot eivät huolehdi kansalaisistaan. Kukkua sanon minä! Eräänä päivänä Bruno kysyi , että jouduinko itse maksamaan silmälasini. Vähän ihmetellen sanoin, että jooo… totta kai mä maksoin ne ite, kuinka niin? No, sitten selvisikin, että jos Ranskassa sulla todetaan jokin silmäsairaus esim. likinäköisyys, niin valtio maksaa silmälasit!! Eli jos silmälasit maksaa sen 700e, niin sä joudut maksamaan niistä itse max. 50e!! :O Järkyttävää!! Samalla käytiin läpi sairaanhoitomaksujakin.  Täällä lääkärissä käynti ei maksa kenellekään mitään. :O 

Lauantaina me mentiin Tifanyn perheen kanssa käymään jälleen tivolissa. Luulin, että paikalle tulee vain perhe, isä, äiti ym., mutta mukaan tuli koko suku! Meidän seurueeseen kuului 15 ihmistä. :D Tää oli nyt jo mun kolmas kerta siellä tivolissa ja Tifanyn ja Hugon kuudes(!) kerta. Oli kivaa viettää aikaa siellä, mutta mun osalta se rupeaa olemaan jo aika nähty paikka. :D En tajua, miten nää viihtyy siellä niin hyvin. :D Tällä kertaa kävin Hugon kanssa yhdessä pyörivässä laitteessa, joka muistuttaa vähän Lintsin Kieputinta. Ajo kesti varmaan viisi minuuttia ja ehdin jo miettiä, että miten pystyn kävelemään enää tällaisen kipeutuksen jälkeen. :D Käytiin myös maailmanpyörässä ja ylhäällä olikin tosi upeat maisemat auringon laskiessa. Harmi vaan, ettei mulla ollut kameraa mukana. D:

 Nää ranskalaiset käyttää ihan hirveästi rahaa niihin tivolin peleihin. Ite en ees pelaisi niitä, kun tiedän, että suurin osa peleistä on mahdoton voittaa. Esim. seurueeseen kuulunut mies käytti 30e ampumapeliin! Pelissä piti ampua naru katki, jotta voittaisi puhelimen, television yms.  Mies osui monta kertaa naruun ja se vain nirhautui vähän, muttei katkennut. Ja sitten nää on innoissaan niistä koneista, joissa on sellainen koura, jolla yritetään poimia pehmoleluja. Nekin koneet on niin huijausta, sillä vaikka nää onnistu monta kertaa saamaan sen lelun kouraan, niin se koura on niin ”lepsu”, ettei se pysty nostamaan lelua. Mutta ei se ranskalaisia lannistanut, sillä euroja upposi koneeseen.

Sunnuntaina mentiin syömään perheen isän vanhempien luokse meren rannalle.  Isovanhemmat asuvat tässä talossa puoli vuotta, koska se on heidän ”kesämökkinsä”. Muun osan vuodesta he asuvat Nantesissa. Isovanhemmat olivat aivan ihania kahdeksankymppisiä! Mummo hääräsi koko ajan jotain ja ravasi ruokapöydän ja keittiön väliä. Mummolla oli valtava orkideakokoelma jonka kaikki kukat kukkivat. Vähätellen hän kertoi, ettei muka edes tee kukille mitään. :D Pappa oli kanssa tosi hauskan oloinen, hän naukkaili koko ajan viiniä ja myhäili itsekseen. :D 

Musta tuntuu, että kerron koko ajan vaan mitä oon syönyt, mutta ruoka on täällä niin suuressa roolissa ja on tosi hyvää! :D  Ensin me syötiin kokonaisia katkarapuja, jotka perheen miehet olivat aamulla käyneet kalastamassa. Katkaravut pyydystetään sellaisella haavilla, jota työnnetään meren pohjassa ja nostetaan ylös sen jälkeen.  Katkarapujen jälkeen me syötiin hanhenmaksaa patongin kanssa. Hanhenmaksa näytti todella epäilyttävälle, mutta maistui ihan maksamakkaralle. :D

Ruuan jälkeen lähdettiin koko poppoolla meren rannalle käyskentelemään. Mulle muistettiin koko ajan mainita, että nyt sitä ollaan ihan Atlantin äärellä. :D Rannalla oli ihan hirveästi simpukoita, joita mun ois tehnyt mieli mennä keräämään, mutta meidän seurue eteni kovaa vauhtia. Aurinko porotti taivaalla ja meinasin tukehtua kuumuuteen. Samalla kun ite haikailin viileiden shortsien perään, niin nää ranskalaiset kävelee takit päällä ja kaulahuivit kaulassa!

Ranta isovanhempien kodin lähellä. Kyllä kelpaisi asua tuolla!

Isovanhemmat tulivat oikein pihalle vilkuttamaan meille, kun illalla lähdettiin vielä ajamaan toiseen kaupunkiin. Kaupungin nimi oli Pornic ja se sijaitsi sellaisessa meren poukamassa. Pornic oli tosi kaunis ja siellä oli hirveästi muitakin sunnuntaikävelijöitä. Ja yllätys yllätys me pysähdyttiin vielä syömään crêpejä. :D Paluumatka sieltä kotiin venyi hieman, sillä me juututtiin kolmeen eri ruuhkaan.

Pornic

Vähän jänskätti veteen putoaminen. :D

Työntäyteiset viikot

Voi ei, mulla on nyt jo vaikeuksia keksiä kirjoitettavaa töistä! Päivät alkavat olla jo aika samanlaisia ja tuotteetkin ovat suurin piirtein samoja. 

Käpykeksejä olen tehnyt täällä jo kolme kertaa, koska ne menevät kuin kuumille kiville. Mun mielestä ne ovat hieman tylsiä ja vanhanaikaisia, mutta mikäs siinä jos ranskalaiset kerran tykkäävät. Multa pyydettiin, että tekisin toisiakin suomalaisia keksejä. Maanantaina tein kaneliässiä ja tänään valmistin kauralastuja. Kaneliässät vietiin kuulemma käsistä. :D Mut on pari kertaa esiteltykin vakioasiakkaille, jotka ovat olleet kiinnostuneita uudesta suomalaisesta kondiittorista. Esittelyn jälkeen me hoetaan asiakkaan kanssa vuorotellen ”HYVÄÄ PÄIVÄÄ” suomeksi. :D

Edellisellä viikolla töissä kävi eräs mies, jota luulin ensin tuote-esittelijäksi. Kun mies kaivoi kannettavan tietokoneen laukustaan, kävikin ilmi, että hän otti tilausta vastaan! :D Mies rupesi luettelemaan sokereita, tomaatteja sun muita ja pomo vastaili hänelle mitä leipomossa tarvitaan. Mua taas nauratti kun katsoin sitä touhua vierestä! Vois luulla, että ois pikkasen tehokkaampaa kummallekin tehdä se tilaus tietokoneella, kuin että tää mies joutuu varta vasten tulemaan leipomoon ottamaan tilausta vastaan. :D

Nantesin nimikkoleivos. Tää upotetaan monta kertaa rommiin. Jotenkii toi spritsauspussikii on alkanut tottelemaan mua. :D

Täällä leivotaan todella paljon erilaisia piiraita. Yleisimmät piiraat tässä leipomossa täytetään omenoilla, luumuilla, aprikooseilla ja päärynöillä. Uunissa käytön jälkeen ne kuorrutetaan tomusokerilla. Tomusokeria käytetäänkin täällä tosi paljon. Tuntuu, että joka ikisen piirakan reunat koristellaan sillä ja pystyyhän tomusokerilla myös hyvin peittämään kärähtäneitä kohtia. :D

Aprikoosi-luumupiiras

Mun oma tähänastinen suosikki on mansikkaleivos. Se on jotenkin tosi kiva valmistaa ja varsinkin syödä. :D Siitä tehdään viikonloppuna muunnelmia, joissa käytetään vadelmaa ja karhunvatukkaa.

Mansikkaleivoksen muunnelma vadelmalla, koska laitoin jo aikaisemmin tänne kuvan siitä mansikkaleivoksesta. :D

Oon nyt varmaan ylennyt arvoasteikossa, koska sain viime viikolla rei’ittää ja täyttää eclaireja. :D Niiden rei’itys on yllättävän hankalaa, koska eclairit menevät todella helposti rikki reikiä painellessa. Mulle oli vähän pettymys, kun näin, että eclaireiden kuorrutus tehdään täällä valmiista sokerimaisesta massasta, eikä sitä tehdä itse.  D:

Viikunapiiras

Joka päivä kun lähden töistä, mut pakotetaan ottamaan patonki mukaan kotiin. Viime viikolla kuljin töistä kotiin bussi-raitiovaunu-bussiyhdistelmällä. Tunsin itteni niin ranskalaiseksi, kun  istuin bussissa patonki kainalossa. :D Ja mikä parasta, bussireitin pysäkkien nimetkin liittyivät leipomiseen! Bussi porhalsi croissantin ja suklaantekijän pysäkkien ohi. :D

Herkullinen viikonloppu

Torstaina kävelin töiden jälkeen suoraan Nantesin keskustaan. Matka ei ollut hirveän pitkä, kesti ehkä puolisen tuntia. Kävin uudestaan siellä Bretagnen herttuan linnassa, tällä kertaa sen sisällä olevassa museossa. Se oli ehkä pieni pettymys, sillä olin odottanut, että sisällä olisi loisteliaita huoneita.  Linna toimikin Nantesin historian museona ja suurin osa näyttelystä kertoi merenkäynnistä (Blaah..).  Museossa oli kuitenkin eräs todella mielenkiintoinen ja samalla hirveä osio. Nantes on ilmeisesti ollut aikoinaan suuri orjakaupan keskus. Näytteillä oli vanhoja käsirautoja, orjien kauppakirjoja ja kaavioita siitä, miten orjat sullotaan laivaan. Yhteen kauppakirjaan oli kirjattu orjien nimet, iät ja hinnat. Esim. 60-v. orja irtosi 600 rahalla, kun taas työikäinen orja maksoi 3000. Se oli kyllä hirveää luettavaa. Miten ihmiset ovat voineet olla noin hulluja, että ovat riistäneet toisilta vapauden?

Matkalla keskustaan.

Museon jälkeen kävin isossa puutarhassa, jonka nimi on Jardin des Plants. Puisto on varmaan todella hieno kesällä kukkaloistossaan. Nyt siellä oli vain enimmäkseen vihertäviä puita, sillä kaikki kukat olivat jo kuihtuneet. Ranskalaiset viettävät paljon aikaa puistoissa istuskellen ja Jardin des Plantskin oli täynnä ihmisiä. 

Ei mikään vihainen lintu Jardin des Plantsissa.

Perjantaina perheen toinen poika tuli Pariisista käymään vanhemmillaan.  Illalla me mentiin sen kunniaksi kadun toisella puolella olevaan ravintolaan syömään. Täällä on nähtävästi tapana, että mitään erikoisempaa ruokailuhetkeä ei voi aloittaa ilman aperitiivien juomista. Niimpä täytyi taas huitaista juomat naamaan, ennen kuin päästiin lähtemään.  Ravintola oli täynnä paikallisia ihmisiä ja tarjoilijan kasvoilla valui hiki, kun hän juoksi pöydästä toiseen. Ruuan jälkeen täällä täytyy ahtaa itseensä aina jälkiruokaa, vaikka napa olisi kuinka täynnä. Muut ahmivat jälkiruokansa salamannopeasti, kun mulla alkoi olla jo vaikeuksia saadaa jättimäistä jäätelöannosta alas. :D

Lauantai-iltana me mentiin taas Hugon ja Tifanyn kavereille syömään. Me jäätiin kavereille yöksi, koska he asuivat pitkän ajomatkan päässä Thouarésta. Me katottiin telkkarista rugbyä ja syötiin illalliseksi pelkkiä alkupaloja, joita tuotiin koko ajan lisää pöytään. Näillä on tosi outo tapa syödä aamiaista! Kaikki lämmittivät kipossa maitoa tai kaakaota ja dippailivat siihen croissanttejaan. :O Musta se oli vähän ällön näköstä touhua. :D

Sunnuntaina kun oltiin kotiuduttu, niin täällä vasta olikin jännittävää syömistä! Nimittäin ostereita! Kerroin, etten tiedä yhtään miten ne kuuluu syödä, koska en ole koskaan maistanutkaan niitä. Kaikki naureskelivat ja ottivat valokuvia kun kippasin ensimmäisen osterin suuhun. :D Ne eivät oikeastaan maistuneet millekään muulle, kuin suolalle. On ollut muutenkin tosi kiva juttu, kun olen päässyt syömään kaikenlaisia ranskalaisia ruokia! Mulle luvattiin, että joku päivä syödään etanoita ja sammakon reisiä! Saa nähdä kestääkö kantti ton sammakon kanssa. :D

Osterin kuoret enää jäljellä :D

Ruuan jälkeen mentiin Tifanyn ja Hugon kanssa île de Versaillesiin, eli japanilaistyyliseen puutarhaan. Sekin olisi varmasti kesällä tosi hieno, kun siellä kukkii kaikki kukat. Puutarhalta me käveltiin taas Tivoliin moikkaamaan Hugon ja Tifanyn kavereita. Muut maistattivat mulla churroja (Nam!!) ja sellaisia munkin tapaisia uppopaistettuja taikinapalleroita, jotka olivat superpehmeitä! Mitenköhän normi munkeista saisi niin pehmoisia..? Illalla me mentiin kolmestaan taas ravintolaan syömään. Täällä saa syödä tosi edullisesti, jos tilaa menun. Ainakin tässä ravintolassa sai pääruuan, jälkiruuan ja juoman vaan viidellätoista eurolla.

 

 

 

Île de Versaillesissa

Käytiin myös kattomassa tollasta taideteosta, La Maison dans la Loire

Elefantti karkutiellä

Heti kun pysyin vähänkään tolpillani vatsataudin jälkeen, mua vietiinkin taas joka paikkaan. Lauantaina me mentiin shoppailemaan johonkin isoon ostoskeskukseen, vaikka mua heikotti vielä aika paljon. Onneksi me ei ihan hirveän kauan siellä viivytty ja tarttui sieltä mun mukaan muutama ostoskin. Mua huolestuttaa jo nyt kuinka saan mitään mahtumaan mun matkalaukkuun kun kotiinlähdön aika koittaa! D:

Illalla mentiin Hugon ja Tifanyn kanssa heidän kavereilleen syömään.  Olin ihan liian ylipukeutunut, kun en tajunnut, että ne olivatkin rennot syömingit. Sielläkin ensin juotiin aperitiivit ja syötiin pikkusuolaista. Illan emäntä tarjoili koko ajan muille juotavaa ja teki samalla ruokaa. Musta oli aika hassua, että siellä oli koko ajan paikalla myös ystävien 12-v. pikkuveli, joka myös joi lasillisen viiniä. 

Stereotypia ranskalaisten tupakan poltosta pitää todellakin paikkansa. Täällä kaikki polttavat jatkuvasti ja jopa nekin jotka harrastavat tosissaan urheilua. Mua vähän nauratti, kun Tifany oli ostanut sähkötupakkaa,  koska se on ”terveellisempi” vaihtoehto. Kuitenkin hän polttaa vuorotellen normaalia sätkää ja sähkötupakkaa. En ihan ymmärtänyt hänen logiikkaansa. :D

Sunnuntaina käytiin vihdoinkin Les Machin de l’île:ssä eli vapaasti suomennettuna koneiden saarella. Se on saari, joka on ollut aikaisemmin pelkkää joutomaata, mutta nyt sinne on rakennettu kaikkea jännää.  Siellä oli isohkot myyjäiset, jossa oli kaiken maailman ITE-taiteilijoita myymässä omia tuotoksiaan. Harmi kun en ottanut valokuvaa, mutta siellä oli eräskin ”taiteilija” vääntänyt jostain napanöyhdästä patsaan! :D

Mun mielestä hienoimmat taulut noissa myyjäisissä

Saaren päänähtävyys on kone-elefantti. Se olikin todella upea! Norsu on valtava kone, joka kävelee ympäri saarta ja suihkuttaa kärsällään vettä katsojien päälle. Kuvat varmaan kertovat siitä enemmän, kuin mitä osaan selittää. 

Ronsu

Helteellä toi suihku on varmaan kiva, mutta ei sateella :D

Saaren jälkeen mentiin katsomaan jalkapallo-ottelua baariin. Se oli vain kaupunkien välinen ottelu, mutta ihmiset eläytyivät todella vahvasti peliin. Voin vaan kuvitella minkälainen meno siellä on esim. MM-ottelujen aikaan. Harmi vaan, että Nantes hävisi Rennesille 0-2 ja toinen maali oli vieläpä oma!

Täällä menee sellainen hieno maisemareitti Loiren vierellä ja sitä seuraamalla pääsee moneen eri kaupunkiin. Maanantaina kävin pyöräilemässä sitä reittiä maaseudulle päin. Ennen kuin pääsin tälle pyörätielle, mun piti polkea jonkin matkaa maantiellä. Se oli aika pelottavaa, koska mulla ei ollut kypärää ja piti ajaa autojen vierellä. Täällä pyöräilijät ei poukkoile samalla tavalla kuin Suomessa, vaan noudattavat samoja sääntöjä kuin autoilijat. No selvisin kuitenkin maisemareitille ja se oli upea! Matkan varrella oli kartanoita ja peltoja lehmineen. Ajattelin, että joku päivä kun on enemmän aikaa, niin poljen ihan johonkin kaupunkiin asti.

Kartano piilossa puiden takana

Polkupyöräreitti

Oon käynyt tällä viikolla myös steppilautatunnilla ja body pumpissa. Meno siellä on jälleen kerran hieman erilainen kuin Suomessa. Täällä ei vissiin ole käsitettä sisäpelikengät, sillä kaikki jumppasivat ulkokengissä. Enkä sanoisi tunteja hirveän raskaiksi, sillä koko ajan pidettiin rupattelutaukoja ja body pumpissa tanko oli höyhenen kevyt. Steppitunti oli tosi hauska, vaikka liikkeet olivat aika vaikeita tällaiselle notkealle norsun poikaselle. Kukaan ei ollut siellä tosissaan tekemässä, vaan kaikki nauroivat ja mokailivat vuorotellen. Mä kyllä tykkään näiden ranskalaisten asenteesta, että mitään ei oteta liian tosissaan, vaan itsensä ja muiden arvioimisen sijaan täällä pidetään hauskaa. :D