Viime viikon tiistai-iltana tuli äkkilähtö tämän vaihdon
järjestäneelle koululle. Täällä ollessa oon joutunut totuttelemaan siihen, etten tiedä
yhtään mitä tapahtuu seuraavaksi. Töissä ilmoitettiin samana päivänä, että
tänään on muuten lähdettävä yöksi koululle. No kotona heitin kamat äkkiä kasaan
ja lähdettiin ajamaan Hugon kanssa tunnin ajomatkan päässä olevaan
Saint-Michel-Mont-Mercureen, jossa koulu sijaitsi. Hugo on kyllä tosi kiltti,
koska hän joutui ajamaan mun takia kaksi tuntia kahtena päivänä!
Koulu on siis ”sisäoppilaitos” ja oppilaat asuvat siellä
viikon kerrallaan ja menevät sen jälkeen kahdeksi viikoksi työharjoitteluun. Olga
(samalla luokalla mun kanssa Suomessa) oli jo tullut päivää aikaisemmin
koululle ja vietti siellä koko viikon. Oli tosi kivaa puhua taas suomea! Meillä
oli kummalakin oma makuuhuone, mutta jaoimme saman kylpyhuoneen. Huoneissa on
kaksi sänkyä, eli yhteensä neljä henkilöä jakaa saman kylppärin. Vähän
mietittiinkin, että miten ihmeessä opiskelijat jakavat suihkuvuorot. :D Kun
makuuhuoneista lähdetään aamulla seitsemän aikaan, niin sinne pääse seuraavan
kerran vasta ilta yhdeksältä, sillä koko asuntola lukitaan päiväksi. Aluksi se
tuntui tosi oudolta, mutta toisaalta ei siellä edes ehtisi käymäänkään, sillä
koululla on koko ajan jotain ohjelmaa.
Koululla järjestetään joka ilta jotain ohjelmaa tuntien
jälkeen. Hugo kertoi, että siellä
katsotaan elokuvia, urheillaan, näytellään yms. Olgan kanssa menimme illalla
yhden ryhmän kanssa leikkimään pantomiimia. Siellä oli hauskaa ja voin vain kuvitella miten hyvä ryhmähenki näillä oppilailla on! Hugo ainakin kertoi, että hänen luokallaan ilmapiiri oli todella hyvä, juuri tällaisen yhteisen ajanvieton takia. :)
Keskiviikkona me mentiin Olgan kanssa aamupalan jälkeen
konditorialuokkaan tekemään suomalaisia leivonnaisia. Me tehtiin neljää eri
pullaa ja pursotettavia keksejä. Ranskalaiset tykkäsivät kovasti pullista. :D
Konditoriaryhmä oli pieni, ehkä kymmenen oppilasta ja jokaisella oli oma
työtaso!! Jokaisella oli myös oma työvälinesalkku, joten jouduttiin koko ajan
Olgan kanssa lainaamaan muilta tavaroita. Mun mielestä toi työtaso ja salkku on ihan
nerokkaat! Välineistä pidetään parempaa
huolta ja jokainen joutuu huolehtimaan omasta työtasostaan, eikä sotkuja jätetä
muille.
Opettaja oli myös
koko ajan paikalla. Hän teki samoja torttuja kuin oppilaat, ja opiskelijat
pystyivät käydä katsomassa, miten opettaja valmistaa tuotteen. Yhdessä
vaiheessa opettaja näytti kaikille kuinka marsipaaniruusu tehdään. Sen jälkeen
oppilaat tekivät itse ruusun ja joutuivat käydä vertaamassa sitä opettajan
tekemään! Kun tortut olivat valmiita, opettaja arvioi jokaisen tortun sen
tehneen opiskelijan kanssa. Jälleen ihan mahtava opetustapa! Tuollahan
saattaa jopa vahingossa oppia jotain. :D
|
Leipomoluokassa oli myös nää upeat työtasot! |
Iltapäivällä me mentiin leipomoon. Tällä kertaa me lähinnä
seurattiin mitä muu ryhmä tekee. Olga kertoi, että opiskelijat käyvät reseptit läpi
edellisenä päivänä opettajan kanssa. Ei ihme, sillä kenenkään ei edes tarvinnut
kysyä opettajalta mitään. Päivän aikana leivotut tuotteet menevät koulun
ruokalaan syötäväksi, eikä niitä tarvitse leipoa sataa kappaletta kerralla.
Täällä tunnilla valmistetaan vain muutama tuote, mutta aikaa ei silti jää
seisoskeluun. Lisäksi Olga kertoi, että täällä opetetaan leivosten historiaa!
Musta se kuulosti ihan sairaan kivalta! Olisi aika hauskaa tietää joidenkin
leivosten historiasta. :D
Musta oli huvittavaa, kun ruokalassa oli iso juliste, jossa
kehotettiin kaikkia vähentämään ruokajätettä. Kuitenkin keittäjä lappasi ihan
järjettömän kasan lihaa lautaselle, mitä ei millään pysty syömään kerralla. :D
Kun keskiviikkona lähdin koululta, niin sain mukaan vielä lahjakassin, jossa
oli kaikkea kivaa. :)
Lauantaina me syötiin perheen vanhempien ja heidän ystävänsä
kanssa illalla fondueta! Oli ihan sairaan hyvää (jälleen) ja hauskaa puuhaa.
Pienet lihapalat tökättiin tikun nokkaan, jotka laitettiin sellaiseen pieneen
pataan kypsymään. Kun lihat olivat kypsyneet, niitä dippailtiin vielä
kastikkeisiin.
Illallisen jälkeen Hugo ja Tifany tulivat hakemaan mua ja
lähdettiin niiden kavereiden kanssa yökerhoon. Me oltiin yökerhossa jossain
kahdentoista jälkeen, eikä siellä ollut ristin sielua. :D Tifany yritti vakuutella,
että kahden jälkeen paikka on täynnä ihmisiä. En ihan vakuuttunut hänen
selityksestä, mutta yhtäkkiä koko paikka oli ihan täyteen ammuttu.
Siellä oli rapmusiikki-ilta ja joku räppäri, jota me ei hirveesti nähty, kun se
alotti esityksensä vasta puoli neljän jälkeen. Täällä yökerhot on kuulemma
aamuseitsemään asti auki, mutta me ei ihan niin pitkää siellä viihdytty. :D
Sunnuntaina Laurence meni valokuvaamaan juoksukilpailuja ja
me mentiin Brunon kanssa vähäksi aikaa katsomaan niitä. Kilpailijat juoksivat
50km maastossa ja me ooteltiin niitä maalin luona. Yhdessä vaiheessa katsoin,
että jotain kilpailijaa kannetaan ensiapupaareilla. Kun juoksijat tulivat
lähemmäksi, niin näin, että he työnsivätkin sellaista kärryn tapaista kapistusta, jossa istui
poika. Kysyin Brunolta mistä siinä oli kyse ja hän kertoi, että poika on
halvaantunut, mutta pääsi tällä tavoin mukaan kisaan. Poikaa siis kantoivat
viisi muuta juoksijaa ja poika ”juoksi” koko matkan. Aivan mahtavaa!!
Päivällisellä koitti viimein odotettu kohtaaminen sammakon
reisien kanssa. Kai mä jonkinlaisena voittajana siitä selvisin. :D Reidet
olivat tosi pienet ja niistä joutui kaluamaan lihan hampailla. Syöminen ällötti
hieman, sillä reidet olivat sellaisessa sammakkomaisessa asennossa, enkä
pystynyt ajattelemaan muuta kuin kokonaista elävää sammakkoa. :D Sammakko
maistui ihan vaalealle kalalle. Ei yhtään haittais vaikka toi jäiskin
viimeiseksi sammakon pureskeluksi. :D
Pahoitteluni kuvien puutteesta, sillä olen laiskistunut valokuvaamisessa! :D