Saari hiekan keskellä

Tiistaina me käytiin Hugon kanssa niillä leipurimessuilla. Messut olivat hieman erilaiset mitä olin kuvitellut, eikä siellä ollut edes sellaista hullunmyllyä kuin Helsingin Messukeskuksessa. Suurimmaksi osaksi siellä oli tuote-esittelijöitä, jotka esittelivät kalliita taikinapatoja. Olin luullut, että siellä olisi hirveästi kaikenlaisia taideteoksia ja onneksi siellä olikin pari kilpailua. Kilpailijat loihtivat leivästä ja suklaasta vaikka minkä näköisiä patsaita. Sattumalta törmäsin myös Olgaan messuilla! Jälleen oli ihan mahtavaa päästä puhumaan suomea ja Hugo joutuikin nyt vuorostaan odottelemaan kun höpötettiin Olgan kanssa. :D

Tuote-esittelyä

Keskiviikkoaamuna lähdettiin Laurencen kanssa kahdestaan Mont Saint Michelin luostarisaarelle. Olin jo Suomessa kertonut kaikille, kuinka haluan matkan aikana käydä siellä. Ranskassa sitten katselin junalippuja ja totesin, että sinne on aika hankala päästä ja luovuin koko ajatuksesta. Sattumalta viime viikolla televisiosta  tuli pieni uutispätkä saaresta ja Laurence kysyi, että tiedänkö paikan ja olenko käynyt siellä. Vastasin, että haluaisin kyllä kovasti nähdä saaren ja Laurence sanoi, että okei, mennään sinne ensi viikolla!! En voi uskoa mun tuuria!! 

Matka saarelle kesti parisen tuntia. Kun ruvettiin olemaan lähellä rannikkoa, talot muuttuivat erinäköisiksi, sellaisiksi englannin maaseudun kivitaloiksi. Ihan rannikon lähellä maisema oli todella tasainen. Horisontissa ei näkynyt mitään muuta kuin tasaista peltoa. Kunnes yhtäkkiä luostarisaari kohosi sumun keskeltä kaukana horisontissa! Maisema oli ihan kuin sadusta!! Siellä ei ollut mitään ja yhtäkkiä kaukana näkyy valtava linna!!

Satulinna kohoaa maisemasta!

Me jätettiin auto kauas parkkipaikalle ja käveltiin 3km saarelle. Juuri silloin oli laskuveden aika ja meri oli vetäytynyt kauas. Laurence kertoi, että suuren nousuveden aikaan saarelle johtava siltakin peittyy vedestä. Meidän vierailun aikana saarelle olisi voinut kävellä ilman siltaa. Hieman kauempana luostarisaaresta oli toinen asuttu saari, jonne olisi voinut kävellä oppaan kanssa. Laurencen mukaan kävely sinne kestää kolmisen tuntia, eikä matkan aikana saa jäädä pitkäksi aikaa paikoilleen, sillä muuten alkaa vajoamaan mutaan!

Tonne kaukana näkyvälle saarelle voi kävellä. Huomaako jostain, että matkapäivänä satoi? :D

Saari oli todella kummallinen läheltä katsottuna. Valtava luostari oli rakennettu korkealle kalliolle ja se oli täynnä portaita! Luostaria läheltä katsoessa mietin vaan, että miksi ihmeessä juuri tänne on haluttu rakentaa. Saarella asuu vakituisesti n. 50 ihmistä, mukaan luettuna luostarin munkit. Muuten saari oli täynnä turisteja, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä.

Pikkukadut saarella

Maisemaa linnasta käsin

Saaren jälkeen me ajettiin Saint-Malon kaupunkiin. Se oli sellainen tummanpuhuva kaupunki, jota ympäröi korkeat muurit. Sielläkin on kuulemma samanlaista vuorovesivaihtelua, kuin Mont Saint Michelillä ja sen takia muurit ovat niin korkeat. Merivesi oli todella puhdasta ja se oli jo ehtinyt kohota niin paljon, ettei läheisille saarille voinut enää kävellä. Saint Malo oli tosi nätti kaupunki ja siellä oli myytävänä hirveästi erilaisia Bretangen maakunnan erikoisuuksia, kuten karamelleja. :D Lopuksi jännittävä fakta: kaupungissa on myös majaillut merirosvoja 1500-luvulla. :D

Tummanpuhuvat talot muurin päältä kuvattuna

Saint Malo