Mäkin haluan opiskella Ranskassa!

Viime viikon tiistai-iltana tuli äkkilähtö tämän vaihdon järjestäneelle koululle. Täällä ollessa oon joutunut totuttelemaan siihen, etten tiedä yhtään mitä tapahtuu seuraavaksi. Töissä ilmoitettiin samana päivänä, että tänään on muuten lähdettävä yöksi koululle. No kotona heitin kamat äkkiä kasaan ja lähdettiin ajamaan Hugon kanssa tunnin ajomatkan päässä olevaan Saint-Michel-Mont-Mercureen, jossa koulu sijaitsi. Hugo on kyllä tosi kiltti, koska hän joutui ajamaan mun takia kaksi tuntia kahtena päivänä! 

Koulu on siis ”sisäoppilaitos” ja oppilaat asuvat siellä viikon kerrallaan ja menevät sen jälkeen kahdeksi viikoksi työharjoitteluun. Olga (samalla luokalla mun kanssa Suomessa) oli jo tullut päivää aikaisemmin koululle ja vietti siellä koko viikon. Oli tosi kivaa puhua taas suomea! Meillä oli kummalakin oma makuuhuone, mutta jaoimme saman kylpyhuoneen. Huoneissa on kaksi sänkyä, eli yhteensä neljä henkilöä jakaa saman kylppärin. Vähän mietittiinkin, että miten ihmeessä opiskelijat jakavat suihkuvuorot. :D Kun makuuhuoneista lähdetään aamulla seitsemän aikaan, niin sinne pääse seuraavan kerran vasta ilta yhdeksältä, sillä koko asuntola lukitaan päiväksi. Aluksi se tuntui tosi oudolta, mutta toisaalta ei siellä edes ehtisi käymäänkään, sillä koululla on koko ajan jotain ohjelmaa.

Koululla järjestetään joka ilta jotain ohjelmaa tuntien jälkeen.  Hugo kertoi, että siellä katsotaan elokuvia, urheillaan, näytellään yms. Olgan kanssa menimme illalla yhden ryhmän kanssa leikkimään pantomiimia. Siellä oli hauskaa ja voin vain kuvitella miten hyvä ryhmähenki näillä oppilailla on! Hugo ainakin kertoi, että hänen luokallaan ilmapiiri oli todella hyvä, juuri tällaisen yhteisen ajanvieton takia. :)

Keskiviikkona me mentiin Olgan kanssa aamupalan jälkeen konditorialuokkaan tekemään suomalaisia leivonnaisia. Me tehtiin neljää eri pullaa ja pursotettavia keksejä. Ranskalaiset tykkäsivät kovasti pullista. :D Konditoriaryhmä oli pieni, ehkä kymmenen oppilasta ja jokaisella oli oma työtaso!! Jokaisella oli myös oma työvälinesalkku, joten jouduttiin koko ajan Olgan kanssa lainaamaan muilta tavaroita. Mun mielestä toi työtaso ja salkku on ihan nerokkaat!  Välineistä pidetään parempaa huolta ja jokainen joutuu huolehtimaan omasta työtasostaan, eikä sotkuja jätetä muille.

Opettaja oli myös koko ajan paikalla. Hän teki samoja torttuja kuin oppilaat, ja opiskelijat pystyivät käydä katsomassa, miten opettaja valmistaa tuotteen. Yhdessä vaiheessa opettaja näytti kaikille kuinka marsipaaniruusu tehdään. Sen jälkeen oppilaat tekivät itse ruusun ja joutuivat käydä vertaamassa sitä opettajan tekemään! Kun tortut olivat valmiita, opettaja arvioi jokaisen tortun sen tehneen opiskelijan kanssa. Jälleen ihan mahtava opetustapa! Tuollahan saattaa jopa vahingossa oppia jotain. :D

Leipomoluokassa oli myös nää upeat työtasot!

Iltapäivällä me mentiin leipomoon. Tällä kertaa me lähinnä seurattiin mitä muu ryhmä tekee. Olga kertoi, että opiskelijat käyvät reseptit läpi edellisenä päivänä opettajan kanssa. Ei ihme, sillä kenenkään ei edes tarvinnut kysyä opettajalta mitään. Päivän aikana leivotut tuotteet menevät koulun ruokalaan syötäväksi, eikä niitä tarvitse leipoa sataa kappaletta kerralla. Täällä tunnilla valmistetaan vain muutama tuote, mutta aikaa ei silti jää seisoskeluun. Lisäksi Olga kertoi, että täällä opetetaan leivosten historiaa! Musta se kuulosti ihan sairaan kivalta! Olisi aika hauskaa tietää joidenkin leivosten historiasta. :D

Musta oli huvittavaa, kun ruokalassa oli iso juliste, jossa kehotettiin kaikkia vähentämään ruokajätettä. Kuitenkin keittäjä lappasi ihan järjettömän kasan lihaa lautaselle, mitä ei millään pysty syömään kerralla. :D Kun keskiviikkona lähdin koululta, niin sain mukaan vielä lahjakassin, jossa oli kaikkea kivaa. :)

Lauantaina me syötiin perheen vanhempien ja heidän ystävänsä kanssa illalla fondueta! Oli ihan sairaan hyvää (jälleen) ja hauskaa puuhaa. Pienet lihapalat tökättiin tikun nokkaan, jotka laitettiin sellaiseen pieneen pataan kypsymään. Kun lihat olivat kypsyneet, niitä dippailtiin vielä kastikkeisiin.

Illallisen jälkeen Hugo ja Tifany tulivat hakemaan mua ja lähdettiin niiden kavereiden kanssa yökerhoon. Me oltiin yökerhossa jossain kahdentoista jälkeen, eikä siellä ollut ristin sielua. :D Tifany yritti vakuutella, että kahden jälkeen paikka on täynnä ihmisiä. En ihan vakuuttunut hänen selityksestä, mutta yhtäkkiä koko paikka oli ihan täyteen ammuttu. Siellä oli rapmusiikki-ilta ja joku räppäri, jota me ei hirveesti nähty, kun se alotti esityksensä vasta puoli neljän jälkeen. Täällä yökerhot on kuulemma aamuseitsemään asti auki, mutta me ei ihan niin pitkää siellä viihdytty. :D

Sunnuntaina Laurence meni valokuvaamaan juoksukilpailuja ja me mentiin Brunon kanssa vähäksi aikaa katsomaan niitä. Kilpailijat juoksivat 50km maastossa ja me ooteltiin niitä maalin luona. Yhdessä vaiheessa katsoin, että jotain kilpailijaa kannetaan ensiapupaareilla. Kun juoksijat tulivat lähemmäksi, niin näin, että he työnsivätkin sellaista kärryn tapaista kapistusta, jossa istui poika. Kysyin Brunolta mistä siinä oli kyse ja hän kertoi, että poika on halvaantunut, mutta pääsi tällä tavoin mukaan kisaan. Poikaa siis kantoivat viisi muuta juoksijaa ja poika ”juoksi”  koko matkan. Aivan mahtavaa!!

Päivällisellä koitti viimein odotettu kohtaaminen sammakon reisien kanssa. Kai mä jonkinlaisena voittajana siitä selvisin. :D Reidet olivat tosi pienet ja niistä joutui kaluamaan lihan hampailla. Syöminen ällötti hieman, sillä reidet olivat sellaisessa sammakkomaisessa asennossa, enkä pystynyt ajattelemaan muuta kuin kokonaista elävää sammakkoa. :D Sammakko maistui ihan vaalealle kalalle. Ei yhtään haittais vaikka toi jäiskin viimeiseksi sammakon pureskeluksi. :D


Pahoitteluni kuvien puutteesta, sillä olen laiskistunut valokuvaamisessa! :D